Sielussa tulta, teoissa tuulta – Suomalaisen Naisliiton Jyväskylän osasto

Vuonna 2017 marraskuussa 110 vuotta täyttäneen Naisliiton Jyväskylän osaston historiaan kuuluu tähtihetkiä jos myös hiljaisempia kausia. 1920-luvulla se oli liiton suurimpia ja toimeliaimpia, jonka järjestämät Naisten päivät kokosivat yli 500 osanottaja. Osaston suuria unelmia oli oma koti, Minna Canthin patsas Jyväskylään ja Keski-Suomesta oma lääni. Patsas ja lääni on saatu -– ja puolet omasta kodistakin.     

Minna Canthin patsas vuonna 1962 on Jyväskylän osaston saavutuksista arvostetuin.Suomalaisen Naisliiton Jyväskylän osasto perustettiin 23.11.1907 Jyväskylän kunnallistalossa sivistyneiden, koulutettujen naisten järjestönä samojen sääntöjen alaisena kuin muutkin tämän liiton osastot.  Läsnä oli 50 asiasta innostunutta naista. Osaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin rouva Betty Lagerblad.

Toiminta käynnistyi aktiivisesti. Jo samana syksynä Jyväskylän naisliittolaiset matkustivat Naisliiton luentokursseille Helsinkiin, ja seuraavina vuosina vuosikokouksiin ja kesäjuhliin. Alkuvuosien virallisia kokousedustajia olivat Selma Lönnberg, Irene Mendelin, Hilma Hiilos ja Klara Väisänen. Myös Naisten Ääni tunnettiin Jyväskylässä: vuonna 1909 lehteä tilattiin eniten koko maassa: 76 vuosikertaa.

Kokousten ja jäseniltojen lisäksi Jyväskylän osasto järjesti avoimia iltamia, esimerkiksi vuonna 1910 Topeliuksen päivänä lasten- ja runoiltamat.  Seuraavana vuonna Elsa Hästesko (myöh. Heporauta) ehdotti Naisliiton kokouksessa, että iltamien sijaan pidettäisiin luentopäivät. Ehdotus sai kannatusta, ja niinpä 1912 Naisliiton Jyväskylän osasto järjesti Jyväskylän Naisyhdistyksen kanssa luentopäivät. joiden aihe oli yhteiskunnallinen. Iltamista ei kuitenkaan luovuttu, esimerkiksi vuonna 1917 luentopäivät päättäviin iltamiin pyydettiin ottamaan sokerit mukaan.  

Jyväskylän naisliittolaiset järjestivät myös äitienpäiväjuhlia, teatteri-iltoja ja kirjallisia matineoita, omaa naisten lehteäkin toimitettiin.  He osallistuivat aktiivisesti kaupunkinsa vanhusten asumisolojen parantamiseen, käynnistivät naispoliisihankkeen, vaativat apua vähävaraisille perheille ja tukivat opettaja Martti Korpilahden aloitetta Jyväskylän lähelle rakennettavasta keuhkotautiparantolasta.  Puistotäti- ja kunnallinen kodinhoitajatoiminta saivat niin ikään alkunsa osastosta. . 

 

Vuonna 1915 Naisliiton valtakunnallinen kesäjuhla pidettiin Jyväskylässä. Kaksi vuotta myöhemmin kansakoulun juhlasali täyttyi suurista kutsuiltamista. Niiden keskeisenä aiheena oli naissivistys, joista esitelmöivät runoilija Irene Mendelin ja kirjailija Elsa Hästesko. Keskustelun siirtyessä työpukuihin Helsingin Naisliiton osaston puheenjohtaja Amanda Wahander suositteli siksi kansallispukua, mutta huolitellusta pukeutumisestaan tunnettu Naisten Äänen päätoimittaja Maikki Friberg huomautti, että siinä on otettava huomioon ulkomuoto, asema ja varat.

Jyväskylän osaston toiminta vireytyi sisällissodan jälkeen niin, että 1920-luvun alussa se oli liiton suurimpia osastoja ja alkoi suunnitella omaa kotia.  Sitä varten naisliittolaiset perustivat rahaston, hyväksyivät kannattajajäseniksi miehiä ja järjestivät Minna Canth -juhlia. Myös naisten raittius- ja siveellisyyspäiville osallistuttiin.  

Vuonna 1922 Jyväskylän osasto teki palatsivallankumouksen, jolla tuli kuuluisaksi koko maassa. Sen kohteeksi joutui eräs jyväskyläläinen pankki, jonka kokoukseen osaston naiset osallistuivat niin pontevasti, että saivat pankin hallitukseen kolmen erovuoroisen jäsenen tilalle omat naisensa.

 

Eri järjestöjen välinen yhteistyö lisääntyi ja tiivistyi 1920-luvulla. Se huipentui Naisten päiviksi, joita naisjärjestöt alkoivat järjestää. Niiden kulku oli samantyylinen kuin Suomalaisen Naisliiton luentokurssien eli luentoja, yhdessäoloa ja kohdevierailuja. Enimmillään koossa oli 500–600 naista kuten vuonna 1927, jolloin Naisten päivät olivat kaupungintalolla ja sen suuri sali täyttyi niin, että osa joutui sivuhuoneisiin.

Naisten päivillä esitelmöivät alansa ykkösnaiset. Esimerkiksi vuonna 1927 Naisliiton puheenjohtaja Lucina Hagman puhui nykyajan rikollisuudesta ja kasvatuksesta, tohtori Laimi Leidenius lastemme perinnöstä, sosiaaliministeri Miina Sillanpää naisten raittiudesta, sairaanhoitajakoulutuksen tarkastaja Wenny Snellman terveydenhuollosta ja emäntä Anna Kaitila naisten tehtävistä maatalousalalla. Kolme vuotta myöhemmin kansanedustaja Hedvig Gebhard puhui kotitalouden järkeistämisestä, seuraavana vuonna taloustieteilijä Laura Harmaja samasta aiheesta.  Siipikarjanhoidon saloja avasi agronomi Martta Bruun. 

Vuoden 1930 Naisten päivien yhteydessä naulattiin Minna Canthin omistaman talon seinään muistolaatta, jonka Jyväskylän osasto oli hankkinut. Professori Lucina Hagman onnitteli jyväskyläläisiä naisia tästä sähkösanomalla. Toinen, kaupunkilaisia puhuttava uutinen oli rouva Eeva Raekallion ehdotus, että Keski-Suomesta tehdään lääni ja Jyväskylästä sen pääkaupunki.  Viiis vuotta myöhemmin  Keski-Suomen naisten päivillä jyväskyläläiset – ja muultakin tulleet naiset – hätkähtivät  Jyväskylän kirkossa, jonka sävelhartaudessa saarnasi nainen, toista kertaa.

 

Suomalaisen Naisliiton kesäkokous ja Jyväskylän osaston 25-vuotisjuhla olivat vuonna 1927. Tapahtuma sai niin näkyvästi palstatilaa paikallisissa lehdissä, että Naisten Ääni -lehti kirjoitti: ”Kun naisten kokouksia vietetään Jyväskylässä, siellä sanomalehdet – toisin kuin muualla – seuraavat niiden kulkua laajoin, asiallisin selostuksin”.  Oma osuutensa uutisointiin oli ajankohtaisilla aiheilla: naisten toiminta eduskunnassa, naisen työ pula-aikana, naiskysymys ulkomaisen kirjallisuuden valossa ja kotimaiset tuotteet kotitaloudessamme. Retkikohteina olivat Emäntäkoulu, Taulumäen temppeli ja Keski-Suomen tuberkuloosiparantolaan, jossa kuultiin, merkitseekö raskaus vaaraa tuberkuloosipotilaalle. 

Sota-ajasta on Jyväskylän osastosta vähän tietoa. Naisliiton toimintakertomusten mukaan osasto osallistui vuosikokouksiin, piti johtokunnan kokoukset jäsenten kotona ja osallistui huolto- ja Naisten Työvalmiusliiton toimintaan. Jäsenmäärä pysytteli 50:n tuntumassa.  

Vuonna 1944 osasto järjesti muiden naisjärjestöjen kanssa Minna Canthin 100-, myöhemmin myös 110- ja 120-vuotisjuhlat. Myös naisten äänioikeutta juhlittiin kymmenen vuoden välein, neljääkymmentä vuotta peräti kahteen otteeseen: ensin kesäpäivien yhteydessä ja myöhemmin juhlaillallisilla ravintola Maakunnassa, johon osallistui peräti 160 henkeä.

 

Vuonna 2007 Suomalainen Naisliitto täytti sata vuotta, samoin Naisliiton Jyväskylän osasto. Juhlavuotensa kunniaksi liitto järjesti seminaarisarjan Suomalainen nainen yhteiskunnan vaikuttajana, jonka päätti Jyväskylän osasto elokuvateemaan Juurakon Huldasta neitoperhoon. Vanhan Ortopedian auditorio oli täpötäysi, kun Suomen Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn, elokuvaohjaaja Kiiti Luostarinen ja toimitusjohtaja Pirkko Rahkila-Rissanen puhuivat naisesta elokuvan tekijänä ja kohteena. Osaston puheenjohtaja Liisa Kuusela muisteli tätiään Rauha Kilpi-Koski-Huuskosta, joka oli Suomen filmikamarin perustajajäseniä ja elokuvateatteri Suomi-Elon toimitusjohtaja. Jyväskylän kaupunki järjesti vastaanoton kaupungintalossa eli samassa paikassa, missä Jyväskylän osasto oli perustettu sata vuotta aiemmin. Emäntänä oli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Henna Virkkunen ja tarjoilu suorastaan ”paratiisillinen”. Juhlissa, jotka jatkuivat Paviljongissa, pistäytyivät myös Juurakon Hulda ja Minna Canth. Kaikkiaan juhlijoita oli 200.

Jyväskylän osasto on järjestänyt vuorollaan myös Minna Canth -seminaarin. Vuonna 1974 se pidettiin Vesalassa, 1994 Jyväskylässä ja neljä vuotta myöhemmin Selänpohjan koulutus- ja kurssikeskuksessa Leivonmäellä. Tällä vuosituhannella seminaari on järjestetty kaksi kertaa, molemmat Jyväskylässä. Vuonna 2004 sen teemana oli turvallinen arki ja tulevaisuus, 2014 Näy ja vaikuta.  Edellisen yhteydessä oli Annikki Karvisen muotinäytös, molempien Marja Niemisen opastama kulttuurikierros. Myös Naiskuoro Vaput lauloi seminaarissa, kuten se oli tehnyt edellisissä seminaareissa ja juhlissa 1900-luvun alkuvuosikymmenistä lähtien

 

Tähän päivään mennessä Jyväskylän osastolla on ollut 22 puheenjohtajaa. Heidän joukostaan löytyy niin runoilija, kirjailija, rautatievirkailija, maisteri, lehtori, useita opettajia, rouvia, herastuomarikin.  Pisin puheenjohtajakausi – 15 vuotta – on ollut kirjastotarkastaja Olga Risulalla, monipuolisella naisvaikuttajalla.  

Olga Risula oli tarmokas naisasianainen, jolla oli sana hallussaan. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista vuonna 1909, minkä jälkeen toimi opettajana ja Vaasan läänin kirjastotarkastajana. Hän oli myös Jyväskylän holhouslautakunnan jäsen ja kuului Keski-Suomen kansanopiston johtokuntaan.  Häntä kiinnosti myös raittiustyö ja kuorolaulu – hän lauloi Naiskuoro Vapuissa – sekä toimi aktiivisesti Suomalaisen Naisliiton Jyväskylän osastossa ja puheenjohtajana. Hän luennoi lukuisissa naistilaisuuksissa, ja hänen lempiteemansa oli naisten kamppailu oikeuksiensa puolesta.

Olga Risula testamenttasi Alvar Aallon suunnittelemassa Aira-talossa sijainneen asuntonsa Naiskuoro Vapuille ja Naisliiton Jyväskylän osastolle. Ne omistavat edelleen huoneiston, josta saavat vuokratuloja toimintaansa. 

 

Aira-talosta ei voi puhua ilman Girsenin sisaruksia Alicea ja Annaa. Molemmat olivat Jyväskylän osaston jäseniä, Alice Girsen sen perustajajäsen ja puheenjohtaja kahteenkin otteeseen.

Sisarukset olivat varakkaan jyväskyläläisen kauppiaan tyttäriä.  Perheen omaisuuden huvettua sisarukset joutuivat hankkimaan elantonsa itse. Alice työskenteli rautateillä, Anna hoiti yhteistaloutta. Työ rautateillä ei Alicea erityisemmin kiinnostanut,ihmiset sitäkin enemmän.  Ennen auton valtakautta kaikki matkustivat junalla, ja niinpä asemalla tapasi myös kulttuuri-ihmisiä. Alice tunsi hyvin muun muassa P.J. Hannikaisen ja hänen perheensä sekä kirjailija Elsa Heporaudan.

Vuonna 1947 Jyväskylän naisliittolaiset lauloivat kevätretkellään viisuja jäsenistään, muun muassa Alice-neidistä näin:

                          Aina kun altista ystävää kaipaat,
                          Alicen luokse polkusi vie.
                          Sieltä saat tuulta sun untesi laivaan,
                          selkeä jälleen on elämän tie.
                          Alice-kulta, on sielussas tulta,
                          on syömessäs tuttujen tunteitten vuo.
                          Sinne, ah sinne, ah Girsenille,
                          sinne sa taakkasi painava tuo.

                          (Sävel Männikkömetsät ja rantojen raidat)

 

Olga Risulan aikana Jyväskylän osastossa toimi Rauha Kilpikoski-Huuskonen ensin sihteerinä 11, sitten puheenjohtajana kahdeksan vuotta.  Hän oli rohkea naisasianainen, joka monipuolisti osaston toiminnan ja sai monen hankkeen onnistumaan.  Niihin kuuluu vuoden 1968 kunnallisvaalit, jolloin hän toimi Puolueisiin lukeutumattomien neljän naisliittolaisen vaaliliiton taustahahmona, sekä Minna Canthin patsas.

Patsastyö alkoi maaliskuussa 1949, jolloin hänet valittiin Minna Canthin muistomerkki-toimikunnan vetäjäksi. Hän organisoi varojen keräämisen: adressikaupan, keräilylistat, postikortit, harrastajanäytelmien lippumyynnin ja arpajaiset. Osaston jäsen Olivia Puolakka suunnitteli ensimmäisen adressin, jolla varoja kerättiin, Liisa Kuusela myöhemmin Surunkukka-adressin.

Osaston sinnikkään työn tuloksena Minna Canthin patsas paljastettiin Jyväskylän 125-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1962, kirjailijan syntymäpäivän aattona 18. maaliskuuta.  Samana päivänä kaupungin valtuuston istuntosalissa oli matinea, jossa Naisliiton puheenjohtaja Hilja Vilkemaa puhui. Keskisuomalainen uutisoi tilaisuuden.

 

Myös Rauha Kilpikoski-Huuskosen sisarentytär, Liisa Kuusela, toimi pitkään - 15 vuotta - puheenjohtajana. Hän oli matkailualan ammattilainen ja järjesti jäsenille teatteri- ja oopperamatkoja. Ja sai jäsenmäärän nousuun niin että naisia kuului osastoon  vuonna 2007 yhtä paljon kuin vuosisadan alussa: 50.  Liisa osallistui myös aktiivisti liiton kokouksiin kuten hänen seuraajansa herastuomari Liisa Temisevä.  Molempia työllisti Aira-talon huoneisto, jonka mittavan remontin Liisa Kuusela käynnisti lainavaroin. Työ oli haasteellinen, sillä talo on Keski-Suomen museon suojelema. 

Jyväskylän naisliittolaiset ovat antaneet tietotaitoaan myös emon käyttöön. Elsa Hästesko-Heporauta oli vuosikymmeniä Naisliiton keskushallituksessa ja -valtuuskunnassa, jälkimmäisessä myös Tyyne Karpio, Olga Risula, Rauha Kilpikoski-Huuskonen, Eeva Raekallio ja Liisa Kuusela. Liisa Temisevä on ollut liiton hallituksessa ja sen varapuheenjohtajana.

 

Tietolaatikko:

Vuoden 1930 Naisten päivillä Jyväskylässä kotitalouden yleisesikunnan kenraali rouva Hedvig Gebhard puhui kotitalouden järkeistyttämisestä. Naisten Ääni referoi puhetta: ”Siinä on emännän askeleet laskettu kilometreittäin ja penikulmittain, siinä rintamoivat hellat ja pesupöydät ja astiakaapit ja roskasankot ja ruostumattomat vetiset ja sähkösilitysraudat ja keittiön lattia- ja seinävärit. Esitelmä kestää puolitoista tuntia, ja satojen täyttämä Sali on hiljaa, niin kuin se katselisi ja kuuntelisi mitä jännittävintä näytelmää.”

Artikkeli Sielussa tulta, teoissa tuulta. Suomalaisen Naisliiton Jyväskylän osasto. Kirjoittanut Liisa Kuusela.
Julkaistu teoksessa Valkoisia variksia ja helmikanoja. Suomalaisen Naisliiton 110-vuotisjuhlakirja. Toimittanut Maija Kauppinen. Helsinki, 2017.

Jyväskylän osaston laatta Minna Canthin patsaan jalustassa, 1962.

Minna Canthin patsaan Nuori uneksija teki kuvanveistäjä Pauli Koskinen (1921-2003) ja se julkaistiin vuonna 1962. Kuvat Tarja Vänskä-Kauhanen.


 
< Marraskuu 2019 >
Ma Ti Ke To Pe La Su
28293031010203
04050607080910
11121314151617
18192021222324
25262728293001
02030405060708